Viime viikon purkuistunnon tunnelmien purkaminen jäi paitsioon, kun lähdin istunnosta suoraan kohti kotia ja sitten lentokenttää, koska olin lähdossä palliatiivisen (oireenmukaisen) hoitotyön intensiivikurssille Frankfurtiin neljän hoitotyön opiskelijan kanssa. Viime viikkoinen purkuistunto oli kaikin puolin antoisa, vaikka painotus asioiden käsittelyssä pyrkikin olemaan Alzheimetin taudin oireiston puolella. Siinä lomassa tuli kuitenkin puhuttua myös hoitotyön keinoista Alzheimer-potilaan kohtaamisessa. Opiskelijat kyselivät ahkeraan hoitajilta käytännön hoitotyön keinoista ja näin syntyi hyvin opettavaista ja monipuolista keskustelua. Tutorina jouduin antamaan hyvän palautteen lisäksi muistutuspalautetta hoitotyön viimeisimmän tutkikmustiedon hyödyntämisen lisäämisestä.

Tänään meillä oli viimeisen herätteen aloitusistunto. Heräte oli kaksiosainen; dementiaa sairastavan kuolevan potilaan case ja hyvän kuoleman kehyskuvio by english. Aihe keskustelutti runsaasti ja opiskelijat antautuivat kyselemään runsaasti käytännön asioita hoitajilta. Vaikka sanojen tuottamiseen, ryhmittelyyn ja kysymysten asetteluun ei jäänytkään runsaasti aikaa, se riitti hyvin eli syvällinen keskustelu oli selkeästi tuottanut tulosta. Tunnelma istunnossa oli pohdiskeleva, välillä kriittinenkin ja ihanan myönteinen ja arvostava eli kaikinpuolin oppimista edistävä. Hyvä mieli jäi tutorina:)