Dementoituneen potilaan hoitotyön oppimisen pohdintaa

Eilen olimme Jalkarannassa opiskeljoiden ja osatojen henkilökunna kanssa pohtimassa dementoituneen potilaan hoitotyötä tehtyjen oppimiskysymysten avulla. Ihan ensimmäisekis täytyy sanoa, että sillä että puheenjohtaja silmäilee opiskelijoiden tuotokset ja teke esityslistan - on merkitystä. Puheenjohtaja huomasi, että ryhmä on vastannut myös lisäkysymykseen eli siihen mitä on dementia. Eli itsenäisessä työskentelyssä oli noussut tarve kirjoittaa myös tästä. Eli aloitimme purun käsittelemällä tätä asiaa. Keskustelu oli rauhallista, asiallista ja asiassa tiukasti pysyvää ja hyvin etenevää. Siinä näkyi mielestäni myös hyvä käytännön ja teorian yhdistäminen. Pohdittiin hoitotyön keinoja sekä omaisten tukemista. Tässä näyttäytyy nyt myös oma haluni oppia uutta ja toivoisin jostain muutamia tunteja vuorokausiin lisää aikaa, että saisi itsekin pureutua näihin asioihin ja olla oppimassa uutta. Mitä tietysti tämä hanke myös tarjoaa ja tuntuu tosi hyvältä olla käsittelemässä näitä asioita yhdessä opiskelijoiden ja osastojen henkilökunnan kanssa. Kyllä tästä menetelmästä olisi paljoon, mutta tietysti se vaatisi vielä ratkaisuja, että siitä saisi kaiken potenttiaalin irti. Hyvä mieli jäi eilisestä. Ainoastaan aika taas loppui kesken eikä kunnolla ehditty palata alkuperäiseen caseen - mikä jäi harmittamaan. Eli pyytää kauniisti osallistujia lukaisemaan eilisen pohjalta alkuperäisen herätteen ja potimaan sitä "mitä jäi käteen".

Tulin piipahtamaan ja kertomaan uusimmat kuulumiset. Tosiaan tänään oli tuo Raijankin mainitsema teemailtapäivä Jalkarannassa yhdessä J41 osaston kanssa. Ja samaa mietin minä, että olin tosi ylpeä opiskelijoiden suunnittelemista lyhyistä tutkimusesittelyistä. Tarkoituksena oli innostaa keskusteluun ja tuoda myös uutta tutkittua tietoa. Tietysti yhtenä tavoitteena oli myös tutustuttaa opiskelijoita lukemaan tieteellisiä artikkeleja, joka onnistuu näemmä oikein hyvin myös lontooksi. Tätä haluaa hyödyntää myös myöhemmin muissa yhteyksissä. Hienoa tilanteessa oli monipuolinen näkemys tärkeästä asiasta ja oli hienoa, että saimme olla läsnä opiskeljoiden kanssa. Kiitos Jaanalle ja osastolle, tällaista yhteistyötä on mukava olla tekemässä.

Tiistaina pidimme herätteen dementoituvan potilaan hoitotyön liittyen. Heräte tuntui ehkä hieman vaikeammalle, kuin edellinen heräte. Toisaalta potilastilanne oli osaston henkilökunnalle varmaankin hyvin tuttu - ja piti pidättäytyä ettei tullut ratkaiseeksi ongelmia opiskelijoiden puolesta. Keskustelu eteni kuitenkin hyvin ja saimme muokatuksi kaksi hyvää oppimiskysymystä ja luulenpa, että purkutilanne synnyttää enemmän keskustelua. Tarkoituksena on nyt myös löytää tutkittua tietoa herätteiden kysymyksiin. Palailen sitten kertomaan kuulumiset tästä. Huomenna taitopajaharjoituksia koululla opiskelijoiden kanssa.

Tänään iltapäivällä hankkeessa oli Jalkarannan osasto J41:llä Ikääntyvien ravitsemukseen liittyvä koulutustilaisuus, johon osallistui ko. osastojen henkilökuntaa, ravitsemuspalveluja osastolle tuottavan Lahden aterian henkilökuntaa, siivoustyönjohtaja sekä PBL-hankkeen opiskelijat ja opettajat.

Opiskelijat olivat valmistelleet tilaisuuteen pareittain viisi lyhyttä esitystä aiheeseen liittyvästä ajankohtaisesta tutkimustiedosta ja suosituksista. Esitykset olivat erinomaisen selkeitä ja keskustelua syntyi kaikista aihealueista. Ravitsemuksen toteuttaminen vaatii saumatonta yhteistyötä ja yhteistä näkemystä kaikkien toimijoiden kesken. Nyt oli mahdollisuus kuulla eri toimijoiden osuudesta iäkkäiden ravitsemuksen toteuttamisessa ja keskustella mieltä askarruttavista asioista. Tilaisuus antoi varmaan eri osapuolille niin uutta tietoa kuin uutta uutta näkemystäkin aiheesta.

Tiistaina oli kolmannen herätteen aloitus ja opiskelijat ovat alkaneet perehtyä Alzheimerin tautia sairastavan potilaan hoitotyöhön, mikä on todella laaja-alainen asia kokonaisuutena. Luulen, että tiedonhaku rajautuu melko lailla luontevasti niihin asioihin, mitkä esimerkkitapauksessa nousevat keskeiselle sijalle.

Huomenna perehdymme taitopajassa enteraalisen ravitsemuksen toteuttamiseen ja ergonmian perusperiaatteisiin potilaan siirtymisessä avustamisen näkökulmasta. Odotan jälleen kerran antoisaa taitopajatyöskentelyä erinomaisen motivoituneen ryhmän kanssa:).

Taidan olla jo aika vanha tähän työhön, kun muistini pätkii jo näin pahasti. Kirjoitin juuri äsken, että vasta nyt ehdin kirjoittamaan tunnelmiani tiistain purkuistunnosta ja olinkin kirjoittanut ne jo silloin tiistai-iltana; hah, hah,... Ilo oli kuitenkin havaita, että tunnelmat olivat vielä näin parin päivänkin jälkeen lähes samanlaiset kuin silloin tuoreeltaan; en siis ehkä ihan toivoton tapaus vielä ole....
Lähden nyt vielä vilkaisemaan, mitä opiskelijat ovat kommentoineet herätteen purusta ja taitopajoista. Huomen aamulla meillä on hankeryhmän palaveri ja sitäkin varten on hyvä tarkastella hankkeen tärkeimmän ryhmän eli oppijoiden kokemuksia.

Minä toimin edelleenkin hieman viiveellä eli vasta nyt oli aikaa pysähtyä kertomaan tunnelmia ja kokemuksia tiistain heräte 2 purkuistunnosta ja keskiviikon (eilisen) osastoilla pidetyistä taitopajoista.
Purkuistunto sujui mielestäni varsin antoisasti, vaikka etukäteen mietinkin, vastasivatko herätteen aloituksessa muodostetut kysymykset sittenkään opiskelijoiden todellisiin oppimistarpeisiin; hieman tällainen olo jäi aloitusistunnon tunnelmista. Opiskelijat olivat keränneet oikein hyvää ja tarpeellista tietoa vitaalitoiminnoista ja niiden normaaliarvoista, koska nehän muodostavat perustan, jotta sairaanhoitajana voi tarkkailla ja arvioida potilaan tilan muutosta.

Istunnon ilmapiiri oli rento ja opiskelijat tekivät tärkeitä kysymyksiä mukana olleille sairaanhoitajille. Välillä päästiin oikein antoisaan keskusteluun eri näkökulmista. Lopuksi olisi voinut vielä ehkä enemmänkin pysähtyä miettimään, miten haettua tietoa apuna käyttäen olisi lähdetty hoitamaan esimerkkipotilastamme.

Keskiviikon taitopajat olivat näin opettajan näkökulmasta oikein antoisia. Sai kerrankin keskittyä rauhassa käymään läpi valittuja taitoalueita ja opiskelijoilla oli aikaa harjoitella. Toisella osastolla oli harjoittelussa hieman kiireempi, mutta kaikki asiat ehdittiin sielläkin harjoitella, mitä tarvetta oli. Itselleni kuitenkin antaisin edelleenkin tehtäväksi tarkemman aikataulutuksen tekemisen; uusi toimintaympäristö antaa aina opettajallekin uusia haasteita ja seuraavan kerran osaan miettiä harjoitteiden rytmitystä paremmin. Opiskelijoiden innostus taitojen harjoitteluun oli käsinkosketeltava ja se on aina mitä parhainta palautetta opettajalle; vielä näin pitkänkin työkokemuksen jälkeen. Teidän kanssa on todella innostavaa tehdä työtä:)

Tulin muutama tunti sitten toisen herätteen purkuistunnosta ja tunnelmat ovat tutorin näkökulmasta kaikin puolin luottavaiset; oppimista oli havaittavissa istunnon aikana ainakin keskustelun vilkkaudesta ja kysymysten runsaudesta päätellen. Ilmapiiri istunnossa oli rennon leppoisa, mikä mielestäni aina auttaa oppimisen prosessissa. Jälkeenpäin jäin miettimään, olisiko minun sittenkin pitänyt hieman enemmän ohjailla istuntoa siihen suuntaan, että olisimme ehtineet paneutua paremmin istunnon päätteeksi esimerkkitapaukseemme?

Kuitenkin istunnon pääpoinnti tuli käytyä huolellisesti läpi; vitaalielintoimintojen normaaliarvot ja niiden tarkkailu. Tätä tietoa sairaanhoitaja tarvitsee perustaksi pystyäkseen tarkkailemaan ja arvioimaan potilaan vointia.

PBL-hankeryhmäni on todella aktiivinen ja perusteellinen työskentelyssään. Minulla on todella ilo olla tällaisen vastuullisen ja aktiivisen ryhmän tuutorina:). Osastojen sairaanhoitajat olivat mukana myös tässä istunnossa aktiivisesti. Eikä kovin paljon työskentelyä häirinnyt se, että purkuistunnossa oli toiselta osastolta eri sairaanhoitaja kuin aloitusistunnossa.

Hyvä on tästä jatkaa herätteiden istumista. Toivon pystyväni jatkossa olemaan vielä enemmän sivussa, jotta opiskelijoiden todelliset oppimistarpeet nousevat selkeämmin esille aloitusistunnoissa. Voi olla että vieläkin pyrin ohjailemaan liikaa oppimistarpeitanne ja sehän PBL-työskentelyssä ei ole tarkoitus:)

Eritän -siis elän

Tänään on sitten keskusteltu ysköksistä ja pohdittu niiden sisintä olemusta ja laatua. Siis juuri jokin aika sitten palailin maanpinnalle purkuistunnosta. Ja jos joskus käy sellainen flow-ilmiö joka vie mennessään tilanteessa - niin tänään sellainen varman oli käynnissä siinä tilanteessa, jossa purimme herätteen oppimiskysymyksiä. Keskustelu on hyvin intensiivinen ja keskustelu oli todella upeaa. Lähden samalla linjalle kuin herättee tarkkailijana toiminut Heli, joka antoi tilanteesta yliöpositiivista palautetta. Mutta näinhän se oli. Iso kiitos kuuluu myös Kirsille, joka toimi loistavana puheenjohtajana ja Annalle, joka omalla huumorillaan ja kysyvällä asenteellaan toi paljon tilanteeseen. Tällaisen päivän jalkeen on hieman heikkoa löytää ongelmaperustaisesta oppimisesta kovasti negatiivista sanottavaa. Vaikka toki on myös sellaisia tilanteita, joissa keskustelu ei vain syty samalla tavalla kuin tänään.



Mikä tilanteesta sitten teki sellaisen? Aika moni asia. Opiskeljat olivat tehneet hyvää työtä tiedonhankinnassa, kysymykset olivat ehkä aika selkeät, tapahtui todella noviisin ja ekspertin välistä keskustelua asioista, kysyttiin paljon, pohdittiin paljon, asioita ihmeteltiin ja jäsennettiin yhdessä, kaikki osallistuivat ja toivat tilanteeseen oman kokemuksensa, osaamisensa ja tietonsa...



Jään tähän ajattelemaan sitä, että onneksi opettajan työkin voi olla näin antoisaa - edes joskus.

Lueskelin juuri opiskelijoiden omia tuotoksia verkossa ja tutustuin siihen millaisella materiaalilla puramme huomenna viime viikon herätettä. Ja mielestäni näyttää ihan hyvälle. Viimeeksi luomamme kysymys on ilmeiseti ollut melko selkeä ja siihen on löytynyt tietoa. Näyttöön perustuvaan tietoon vastaa ainakin käypähoitosuositukset. Mutta luulenpa että suurin anti on yhteinen keskustelu, jossa herätteen kysymykset vasta pääsevät oikeuksiinsa. Eli nyt kun lukee opiskelijoiden tuotoksia, niin keskustelun yhteydessä ne varmaankin vielä löytävät paremmin tuon ikääntyneen hoitotyön kontekstin. Mutta kaiken kaikkiaan tietojen etsiminen ollut lienee mielenkiintoista ja ajankohtaista (vakava hengitystieinfektio). Yritän huomenissa ehtiä piipahtamaan ja kertomaan kuulumisia tästä.

Perjantaina odottaa myös hankepalaveri ja käyn tässä seuraavaksi lukemassa opiskeljoiden blogeja, joihin pyysin heitä palautetta hankkeessa oppimisesta. Osa olikin jo kirjoittanut asiasta viime viikolla ja tässä alkaa konkretisoitua myös blogin käytän mahdollisuudet opetuksessa. Vaikka myönnänkin vasta opettelevani tätä asiaa. Perjantaina käsittelemme siis sitä miten tämä hanke on käynnistynyt, millaista palautetta, minkälaisia ajatuksia on täydennyskoulutuksen suhteen ja miten tästä jatketaan eteenpäin.

En ehtinyt heti tiistaina tuoreeltaan kirjoittamaan tunnelmia toisen herätteen aloituksesta, joten yritän nyt muistella parin päivän viiveellä asioita. Heräte vaikutti varsin toimivalta, koska aloituskeskustelu oli jo hyvin runsasta. Tuntui, että kysymys / kysymykset alkavat muotoutua, ennen kuin edes päästään tuottamaan sanoja. Teitte myös tosi hyviä kysymyksiä istunnossa mukana olleille hoitajille. Muistitte sitten kuitenkin palata perusideaan ja aloitte tuottaa runsaasti sanoja. Välillä vaikutti, että sanojen jäsentäminen on varsin hukassa, mutta kyllä sieltä sitten alkoi sitten nousta ne peruskysymykset herätteeseen liittyvistä ilmiöistä. Oli hienoa huomata, että olitte tarkkoja kysymysten rajauksen suhteen. kakkuhan on parempi syödä palasina, jottei läkähdy:)

Oli hienoa, että hankkeen työelämän vastuuhenkilö (ylihoitaja) ehti piipahtamaan kuuntelemassa istunnon sujumista hetken aikaa ja hän lupasi yrittää ehtiä tulemaan myös purkuistuntoa seuraamaan ensi viikolla.

Toivottavasti saitte eilen keskiviikkona apua informaatikoltamme tiedonhaussa tietokannoista; nythän teillä oli ainakin konkreettista etsittävää; kait niitä tutkimuksia löytyi....

Raija

Palasin juuri toisen herätteen aloituksesta sairaalan osastolta, paikalla oli viisi sairaanhoitajaopiskelijaa ja ainakin saman verran sairaanhoitajia. Herätteessä käsittelimme Mikko Kuumeisen potilastilannetta. Hienoa oli olla mukana seuraamassa keskustelua, jossa ainakin minun mielestäni täytyy hankkeen yksi tärkeä tavoite; vasta alkavan opiskelijan ja ekspertin välinen yhteiden keskustelu/dialogi. Mietittiin miten tilanteissa tulisi toimia, mitä asioita pitää huomioida, mitä ovat hoitotyön auttamismenetelmät... Ja mikä onkaan sairaanhoitajan työn tavoite tai mihin toiminta eri tilanteissa perustuu. Herätteessä oli mielestäni hyvä imapiiri ja myös huumoria osattiin käyttää hienosti. Heräte sinänsä oli aika haastava ja aiheutti paljon keskustelua. Luotu oppimiskysymyksin oli melko laaja, mutta uskoisin että opiskelijat löytävät siihen tietoa. Purkuistunto järjestetään viikon päästä. Ensi viikolla meillä on myös hankkeen palaveri sairaalalla ja pohdimme sitä, jatkammeko hankkeessa keväällä 2010. Tätä varten pyysin opiskelijoita kirjoittamaan lyhyesti asiasta omassa blogissaan.