Nyt vasta tässä, mutta eilen tosiaan meillä oli tämän syksyn viimeinen purku Jalkarannan osastoilla ja samana päivänä kävimme myös opiskelijoiden loppuarviointikeskusteluja. Ihan lyhyesti -hanke on mennyt hyvin ja oppimistulokset ovat olleet hyviä niin opiskelijoiden kuin hoitajienkin arvioimana. Herätteen aihe oli tärkeä ja mielenkiintoinen, keskustelu eteni hyvin ja oikeastaan melkeimpä parhaiten koko syksynä. Opiskelijat oikein nojasivat eteenpäin ja kävivät dialogia ja olivat löytäneet keskeisimmät asiat ja olipa mukana nyt jo hyvin myös näyttöön perustuvaa tietoakin hyvin. Aika meni taas todella nopeasti ja keskustelu oli hyvää; esitettiin mielipiteitä ja perusteluja, puhuttiin kokemuksista, esitettiin kysymyksiä toisille... Uskompa, että keskutelutilaisuus oli tärkeä jokaiselle, niin opiskelijalle, ohjaaville sairaanhoitajille kuin minullekin. Koen oppineeni paljon tänä syksynä ja arvostan kokemusta ja sitä, että sain olla mukana tässä. Sairaanhoitajien kommentit PBL menetelmästä ovat oleet arvokkaita. Tästä on hyvä jatkaa.

Syksyn PBL-istuntojen viimeinen purkutilaisuus

Tänään meillä oli syksyn PBL-istuntojen viimeinen purkutilaisuus ja aiheena saattohoito. Aloituksessa valittu puheenjohtaja Tatu oli sairastunut yllättäen ja niin jouduimme valitsemaan extempore uuden puheenjohtajan, joksi auliisti lupautui Henri. Hän hoiti tehtävänsä henrimäisen tyylikkäästi ja napakasti noudattaen Tatun ennakkoon tekemää asialistaa. Purkutilaisuus oli antoisaa keskustelua aihealueesta koko istunnon ajan. Opiskelijat olivat keränneet keskeistä teoreettista sisältöä ja löytäneet hyvin hoidollisen näkökulman aiheen käsittelyyn. He tekivät runsaasti kysymyksiä käytännön hoitotyöntekijöille asioista, jotka eivät olleet täysin teoreettiisesta aineksesta selkiytyneet ja istunnossa mukana olleet sairaanhoitajat toivat runsaasti sekä käytännön tietoutta että myös teoreettista lisätietoa jaettavaksi. Purkutilaisuus oli hyvin dialoginen. Kaikki olivat valmistautuneet erinomaisen hyvin tilanteeseen.

Hoitajien antaman palautteen mukaan ryhmä on syksyn aikana kehittynyt hyvin paljon niin keskisen teoreettisen aineksen etismisessä kuin hoidollisen käsittelytavankin oppimisessa. Näinhän on ollut myös tavoitteena. Tästä on hyvä jatkaa seuraavien hoitotyön opintojen työstämistä.

Viime viikon purkuistunnon tunnelmien purkaminen jäi paitsioon, kun lähdin istunnosta suoraan kohti kotia ja sitten lentokenttää, koska olin lähdossä palliatiivisen (oireenmukaisen) hoitotyön intensiivikurssille Frankfurtiin neljän hoitotyön opiskelijan kanssa. Viime viikkoinen purkuistunto oli kaikin puolin antoisa, vaikka painotus asioiden käsittelyssä pyrkikin olemaan Alzheimetin taudin oireiston puolella. Siinä lomassa tuli kuitenkin puhuttua myös hoitotyön keinoista Alzheimer-potilaan kohtaamisessa. Opiskelijat kyselivät ahkeraan hoitajilta käytännön hoitotyön keinoista ja näin syntyi hyvin opettavaista ja monipuolista keskustelua. Tutorina jouduin antamaan hyvän palautteen lisäksi muistutuspalautetta hoitotyön viimeisimmän tutkikmustiedon hyödyntämisen lisäämisestä.

Tänään meillä oli viimeisen herätteen aloitusistunto. Heräte oli kaksiosainen; dementiaa sairastavan kuolevan potilaan case ja hyvän kuoleman kehyskuvio by english. Aihe keskustelutti runsaasti ja opiskelijat antautuivat kyselemään runsaasti käytännön asioita hoitajilta. Vaikka sanojen tuottamiseen, ryhmittelyyn ja kysymysten asetteluun ei jäänytkään runsaasti aikaa, se riitti hyvin eli syvällinen keskustelu oli selkeästi tuottanut tulosta. Tunnelma istunnossa oli pohdiskeleva, välillä kriittinenkin ja ihanan myönteinen ja arvostava eli kaikinpuolin oppimista edistävä. Hyvä mieli jäi tutorina:)

Dementoituneen potilaan hoitotyön oppimisen pohdintaa

Eilen olimme Jalkarannassa opiskeljoiden ja osatojen henkilökunna kanssa pohtimassa dementoituneen potilaan hoitotyötä tehtyjen oppimiskysymysten avulla. Ihan ensimmäisekis täytyy sanoa, että sillä että puheenjohtaja silmäilee opiskelijoiden tuotokset ja teke esityslistan - on merkitystä. Puheenjohtaja huomasi, että ryhmä on vastannut myös lisäkysymykseen eli siihen mitä on dementia. Eli itsenäisessä työskentelyssä oli noussut tarve kirjoittaa myös tästä. Eli aloitimme purun käsittelemällä tätä asiaa. Keskustelu oli rauhallista, asiallista ja asiassa tiukasti pysyvää ja hyvin etenevää. Siinä näkyi mielestäni myös hyvä käytännön ja teorian yhdistäminen. Pohdittiin hoitotyön keinoja sekä omaisten tukemista. Tässä näyttäytyy nyt myös oma haluni oppia uutta ja toivoisin jostain muutamia tunteja vuorokausiin lisää aikaa, että saisi itsekin pureutua näihin asioihin ja olla oppimassa uutta. Mitä tietysti tämä hanke myös tarjoaa ja tuntuu tosi hyvältä olla käsittelemässä näitä asioita yhdessä opiskelijoiden ja osastojen henkilökunnan kanssa. Kyllä tästä menetelmästä olisi paljoon, mutta tietysti se vaatisi vielä ratkaisuja, että siitä saisi kaiken potenttiaalin irti. Hyvä mieli jäi eilisestä. Ainoastaan aika taas loppui kesken eikä kunnolla ehditty palata alkuperäiseen caseen - mikä jäi harmittamaan. Eli pyytää kauniisti osallistujia lukaisemaan eilisen pohjalta alkuperäisen herätteen ja potimaan sitä "mitä jäi käteen".

Tulin piipahtamaan ja kertomaan uusimmat kuulumiset. Tosiaan tänään oli tuo Raijankin mainitsema teemailtapäivä Jalkarannassa yhdessä J41 osaston kanssa. Ja samaa mietin minä, että olin tosi ylpeä opiskelijoiden suunnittelemista lyhyistä tutkimusesittelyistä. Tarkoituksena oli innostaa keskusteluun ja tuoda myös uutta tutkittua tietoa. Tietysti yhtenä tavoitteena oli myös tutustuttaa opiskelijoita lukemaan tieteellisiä artikkeleja, joka onnistuu näemmä oikein hyvin myös lontooksi. Tätä haluaa hyödyntää myös myöhemmin muissa yhteyksissä. Hienoa tilanteessa oli monipuolinen näkemys tärkeästä asiasta ja oli hienoa, että saimme olla läsnä opiskeljoiden kanssa. Kiitos Jaanalle ja osastolle, tällaista yhteistyötä on mukava olla tekemässä.

Tiistaina pidimme herätteen dementoituvan potilaan hoitotyön liittyen. Heräte tuntui ehkä hieman vaikeammalle, kuin edellinen heräte. Toisaalta potilastilanne oli osaston henkilökunnalle varmaankin hyvin tuttu - ja piti pidättäytyä ettei tullut ratkaiseeksi ongelmia opiskelijoiden puolesta. Keskustelu eteni kuitenkin hyvin ja saimme muokatuksi kaksi hyvää oppimiskysymystä ja luulenpa, että purkutilanne synnyttää enemmän keskustelua. Tarkoituksena on nyt myös löytää tutkittua tietoa herätteiden kysymyksiin. Palailen sitten kertomaan kuulumiset tästä. Huomenna taitopajaharjoituksia koululla opiskelijoiden kanssa.

Tänään iltapäivällä hankkeessa oli Jalkarannan osasto J41:llä Ikääntyvien ravitsemukseen liittyvä koulutustilaisuus, johon osallistui ko. osastojen henkilökuntaa, ravitsemuspalveluja osastolle tuottavan Lahden aterian henkilökuntaa, siivoustyönjohtaja sekä PBL-hankkeen opiskelijat ja opettajat.

Opiskelijat olivat valmistelleet tilaisuuteen pareittain viisi lyhyttä esitystä aiheeseen liittyvästä ajankohtaisesta tutkimustiedosta ja suosituksista. Esitykset olivat erinomaisen selkeitä ja keskustelua syntyi kaikista aihealueista. Ravitsemuksen toteuttaminen vaatii saumatonta yhteistyötä ja yhteistä näkemystä kaikkien toimijoiden kesken. Nyt oli mahdollisuus kuulla eri toimijoiden osuudesta iäkkäiden ravitsemuksen toteuttamisessa ja keskustella mieltä askarruttavista asioista. Tilaisuus antoi varmaan eri osapuolille niin uutta tietoa kuin uutta uutta näkemystäkin aiheesta.

Tiistaina oli kolmannen herätteen aloitus ja opiskelijat ovat alkaneet perehtyä Alzheimerin tautia sairastavan potilaan hoitotyöhön, mikä on todella laaja-alainen asia kokonaisuutena. Luulen, että tiedonhaku rajautuu melko lailla luontevasti niihin asioihin, mitkä esimerkkitapauksessa nousevat keskeiselle sijalle.

Huomenna perehdymme taitopajassa enteraalisen ravitsemuksen toteuttamiseen ja ergonmian perusperiaatteisiin potilaan siirtymisessä avustamisen näkökulmasta. Odotan jälleen kerran antoisaa taitopajatyöskentelyä erinomaisen motivoituneen ryhmän kanssa:).

Taidan olla jo aika vanha tähän työhön, kun muistini pätkii jo näin pahasti. Kirjoitin juuri äsken, että vasta nyt ehdin kirjoittamaan tunnelmiani tiistain purkuistunnosta ja olinkin kirjoittanut ne jo silloin tiistai-iltana; hah, hah,... Ilo oli kuitenkin havaita, että tunnelmat olivat vielä näin parin päivänkin jälkeen lähes samanlaiset kuin silloin tuoreeltaan; en siis ehkä ihan toivoton tapaus vielä ole....
Lähden nyt vielä vilkaisemaan, mitä opiskelijat ovat kommentoineet herätteen purusta ja taitopajoista. Huomen aamulla meillä on hankeryhmän palaveri ja sitäkin varten on hyvä tarkastella hankkeen tärkeimmän ryhmän eli oppijoiden kokemuksia.

Minä toimin edelleenkin hieman viiveellä eli vasta nyt oli aikaa pysähtyä kertomaan tunnelmia ja kokemuksia tiistain heräte 2 purkuistunnosta ja keskiviikon (eilisen) osastoilla pidetyistä taitopajoista.
Purkuistunto sujui mielestäni varsin antoisasti, vaikka etukäteen mietinkin, vastasivatko herätteen aloituksessa muodostetut kysymykset sittenkään opiskelijoiden todellisiin oppimistarpeisiin; hieman tällainen olo jäi aloitusistunnon tunnelmista. Opiskelijat olivat keränneet oikein hyvää ja tarpeellista tietoa vitaalitoiminnoista ja niiden normaaliarvoista, koska nehän muodostavat perustan, jotta sairaanhoitajana voi tarkkailla ja arvioida potilaan tilan muutosta.

Istunnon ilmapiiri oli rento ja opiskelijat tekivät tärkeitä kysymyksiä mukana olleille sairaanhoitajille. Välillä päästiin oikein antoisaan keskusteluun eri näkökulmista. Lopuksi olisi voinut vielä ehkä enemmänkin pysähtyä miettimään, miten haettua tietoa apuna käyttäen olisi lähdetty hoitamaan esimerkkipotilastamme.

Keskiviikon taitopajat olivat näin opettajan näkökulmasta oikein antoisia. Sai kerrankin keskittyä rauhassa käymään läpi valittuja taitoalueita ja opiskelijoilla oli aikaa harjoitella. Toisella osastolla oli harjoittelussa hieman kiireempi, mutta kaikki asiat ehdittiin sielläkin harjoitella, mitä tarvetta oli. Itselleni kuitenkin antaisin edelleenkin tehtäväksi tarkemman aikataulutuksen tekemisen; uusi toimintaympäristö antaa aina opettajallekin uusia haasteita ja seuraavan kerran osaan miettiä harjoitteiden rytmitystä paremmin. Opiskelijoiden innostus taitojen harjoitteluun oli käsinkosketeltava ja se on aina mitä parhainta palautetta opettajalle; vielä näin pitkänkin työkokemuksen jälkeen. Teidän kanssa on todella innostavaa tehdä työtä:)

Tulin muutama tunti sitten toisen herätteen purkuistunnosta ja tunnelmat ovat tutorin näkökulmasta kaikin puolin luottavaiset; oppimista oli havaittavissa istunnon aikana ainakin keskustelun vilkkaudesta ja kysymysten runsaudesta päätellen. Ilmapiiri istunnossa oli rennon leppoisa, mikä mielestäni aina auttaa oppimisen prosessissa. Jälkeenpäin jäin miettimään, olisiko minun sittenkin pitänyt hieman enemmän ohjailla istuntoa siihen suuntaan, että olisimme ehtineet paneutua paremmin istunnon päätteeksi esimerkkitapaukseemme?

Kuitenkin istunnon pääpoinnti tuli käytyä huolellisesti läpi; vitaalielintoimintojen normaaliarvot ja niiden tarkkailu. Tätä tietoa sairaanhoitaja tarvitsee perustaksi pystyäkseen tarkkailemaan ja arvioimaan potilaan vointia.

PBL-hankeryhmäni on todella aktiivinen ja perusteellinen työskentelyssään. Minulla on todella ilo olla tällaisen vastuullisen ja aktiivisen ryhmän tuutorina:). Osastojen sairaanhoitajat olivat mukana myös tässä istunnossa aktiivisesti. Eikä kovin paljon työskentelyä häirinnyt se, että purkuistunnossa oli toiselta osastolta eri sairaanhoitaja kuin aloitusistunnossa.

Hyvä on tästä jatkaa herätteiden istumista. Toivon pystyväni jatkossa olemaan vielä enemmän sivussa, jotta opiskelijoiden todelliset oppimistarpeet nousevat selkeämmin esille aloitusistunnoissa. Voi olla että vieläkin pyrin ohjailemaan liikaa oppimistarpeitanne ja sehän PBL-työskentelyssä ei ole tarkoitus:)

Eritän -siis elän

Tänään on sitten keskusteltu ysköksistä ja pohdittu niiden sisintä olemusta ja laatua. Siis juuri jokin aika sitten palailin maanpinnalle purkuistunnosta. Ja jos joskus käy sellainen flow-ilmiö joka vie mennessään tilanteessa - niin tänään sellainen varman oli käynnissä siinä tilanteessa, jossa purimme herätteen oppimiskysymyksiä. Keskustelu on hyvin intensiivinen ja keskustelu oli todella upeaa. Lähden samalla linjalle kuin herättee tarkkailijana toiminut Heli, joka antoi tilanteesta yliöpositiivista palautetta. Mutta näinhän se oli. Iso kiitos kuuluu myös Kirsille, joka toimi loistavana puheenjohtajana ja Annalle, joka omalla huumorillaan ja kysyvällä asenteellaan toi paljon tilanteeseen. Tällaisen päivän jalkeen on hieman heikkoa löytää ongelmaperustaisesta oppimisesta kovasti negatiivista sanottavaa. Vaikka toki on myös sellaisia tilanteita, joissa keskustelu ei vain syty samalla tavalla kuin tänään.



Mikä tilanteesta sitten teki sellaisen? Aika moni asia. Opiskeljat olivat tehneet hyvää työtä tiedonhankinnassa, kysymykset olivat ehkä aika selkeät, tapahtui todella noviisin ja ekspertin välistä keskustelua asioista, kysyttiin paljon, pohdittiin paljon, asioita ihmeteltiin ja jäsennettiin yhdessä, kaikki osallistuivat ja toivat tilanteeseen oman kokemuksensa, osaamisensa ja tietonsa...



Jään tähän ajattelemaan sitä, että onneksi opettajan työkin voi olla näin antoisaa - edes joskus.

Lueskelin juuri opiskelijoiden omia tuotoksia verkossa ja tutustuin siihen millaisella materiaalilla puramme huomenna viime viikon herätettä. Ja mielestäni näyttää ihan hyvälle. Viimeeksi luomamme kysymys on ilmeiseti ollut melko selkeä ja siihen on löytynyt tietoa. Näyttöön perustuvaan tietoon vastaa ainakin käypähoitosuositukset. Mutta luulenpa että suurin anti on yhteinen keskustelu, jossa herätteen kysymykset vasta pääsevät oikeuksiinsa. Eli nyt kun lukee opiskelijoiden tuotoksia, niin keskustelun yhteydessä ne varmaankin vielä löytävät paremmin tuon ikääntyneen hoitotyön kontekstin. Mutta kaiken kaikkiaan tietojen etsiminen ollut lienee mielenkiintoista ja ajankohtaista (vakava hengitystieinfektio). Yritän huomenissa ehtiä piipahtamaan ja kertomaan kuulumisia tästä.

Perjantaina odottaa myös hankepalaveri ja käyn tässä seuraavaksi lukemassa opiskeljoiden blogeja, joihin pyysin heitä palautetta hankkeessa oppimisesta. Osa olikin jo kirjoittanut asiasta viime viikolla ja tässä alkaa konkretisoitua myös blogin käytän mahdollisuudet opetuksessa. Vaikka myönnänkin vasta opettelevani tätä asiaa. Perjantaina käsittelemme siis sitä miten tämä hanke on käynnistynyt, millaista palautetta, minkälaisia ajatuksia on täydennyskoulutuksen suhteen ja miten tästä jatketaan eteenpäin.

En ehtinyt heti tiistaina tuoreeltaan kirjoittamaan tunnelmia toisen herätteen aloituksesta, joten yritän nyt muistella parin päivän viiveellä asioita. Heräte vaikutti varsin toimivalta, koska aloituskeskustelu oli jo hyvin runsasta. Tuntui, että kysymys / kysymykset alkavat muotoutua, ennen kuin edes päästään tuottamaan sanoja. Teitte myös tosi hyviä kysymyksiä istunnossa mukana olleille hoitajille. Muistitte sitten kuitenkin palata perusideaan ja aloitte tuottaa runsaasti sanoja. Välillä vaikutti, että sanojen jäsentäminen on varsin hukassa, mutta kyllä sieltä sitten alkoi sitten nousta ne peruskysymykset herätteeseen liittyvistä ilmiöistä. Oli hienoa huomata, että olitte tarkkoja kysymysten rajauksen suhteen. kakkuhan on parempi syödä palasina, jottei läkähdy:)

Oli hienoa, että hankkeen työelämän vastuuhenkilö (ylihoitaja) ehti piipahtamaan kuuntelemassa istunnon sujumista hetken aikaa ja hän lupasi yrittää ehtiä tulemaan myös purkuistuntoa seuraamaan ensi viikolla.

Toivottavasti saitte eilen keskiviikkona apua informaatikoltamme tiedonhaussa tietokannoista; nythän teillä oli ainakin konkreettista etsittävää; kait niitä tutkimuksia löytyi....

Raija

Palasin juuri toisen herätteen aloituksesta sairaalan osastolta, paikalla oli viisi sairaanhoitajaopiskelijaa ja ainakin saman verran sairaanhoitajia. Herätteessä käsittelimme Mikko Kuumeisen potilastilannetta. Hienoa oli olla mukana seuraamassa keskustelua, jossa ainakin minun mielestäni täytyy hankkeen yksi tärkeä tavoite; vasta alkavan opiskelijan ja ekspertin välinen yhteiden keskustelu/dialogi. Mietittiin miten tilanteissa tulisi toimia, mitä asioita pitää huomioida, mitä ovat hoitotyön auttamismenetelmät... Ja mikä onkaan sairaanhoitajan työn tavoite tai mihin toiminta eri tilanteissa perustuu. Herätteessä oli mielestäni hyvä imapiiri ja myös huumoria osattiin käyttää hienosti. Heräte sinänsä oli aika haastava ja aiheutti paljon keskustelua. Luotu oppimiskysymyksin oli melko laaja, mutta uskoisin että opiskelijat löytävät siihen tietoa. Purkuistunto järjestetään viikon päästä. Ensi viikolla meillä on myös hankkeen palaveri sairaalalla ja pohdimme sitä, jatkammeko hankkeessa keväällä 2010. Tätä varten pyysin opiskelijoita kirjoittamaan lyhyesti asiasta omassa blogissaan.

Vihdoin viimein pääsin kirjautumaan blogiimme sisälle ihan omilla tunnuksilla. Jouduin pyytämään Eveä kutsumaan minut uudelleen blogin käyttäjäksi, kun entinen kutsu olikin mennyt jo vanhaksi:). Kirjoitin viime viikolla pitkän kommenttitekstin Even edellisellä viikolla kirjoittamaan tekstiin, mutta blogin ylläpitäjä ei hyväksynyt minun tekstejäni ja varmaan se johtui juuri siitä, että en ollut bloggautunut omilla tunnuksilla sisään missään vaiheessa. Miksi kerron näitä kommelluksia? Siksi varmaan, että kaikesta innosta huolimatta olen hyvin vasta-alkaja sosiaalisen median käyttöareenalla ja se näkyy tällaisena viiveenä keskusteluun mukana tulemisessa.

Tänään meillä oli koululla taitopaja ja mielestäni tunnelma pajassa oli leppoisa ja oppimismyönteinen. Harmi, kun osa ei hoksannut tulla pajaan ja joutuvat nyt omin päin harjoittelemaan taitojaan. no sitten ensi kerralla sitä suuremmalla innolla mukaan. Ensi viikon maanantaina näemme infossa ja sittenhan onkin jo tiistaina toisen herätteen aloituksen aika. Toivottavasti pikimmiten hedimme myös osastolle käymään muilta kiireiltämme.

Itse ainakin olen edlleen hyvin innokas hankkeessa mukana olija; tämä tuo opettajan arkityöhön innostavaa lisäpotkua:).

terveisin
Raija

Juuri saavuin Jakarannasta ja heti pitää tulla jotakin kirjoittamaan. Tänään pidimme ensimmäisen purkuistunnon ja käsittelimme yhdessä luotuja oppimiskysymyksiä liittyen ikääntyvän ihmisen perustarpeisiin (mm. hygienia/erittäminen), toimintakykyyn ja pysähdyimme miettimään tarkemmin myös ikääntyneen ihmisen ravitsemusta. Tilanne oli oikein opettavainen ja keskustelun kautta opiskelijoille avautui uusia asioita ja uskon että moni asia tuli paljon paremmin ymmärretyksi kuin vain esimerkiksi luennon/taitopajan kautta olisi tullut. Keskustelu oli vilkasta ja pohtivaa ja asioita jäsennettiin yhteisen midmapin avulla. Yritän saada mindmapit tänään verkkoon...

Tänään pidimme taitopajan sairaalan osastolla. Tapasin opiskelijoita kahdella sairaalan osastolla ja kävimme läpi lähinnä erittämiseen liittyviä asioita ja tutkimme muun muassa lääkehuoneissa osastojen ulostuslääkevalikoimia. Opiskelijat etsivät sitten kyseisten lääkkeiden tietoja Farmacasta ja tekivät jopa makutestejä. Huolenaiheena oli ulostuslääkkeiden sekakäytön seuraukset :). Voittajaksi selviytyi Duphalac. Kaiken kaikkiaan vaikka aikaa ei tänään ollutkaan paljon, niin Opiskeljoiden kanssa oli mukava toimia ja keskustella asioista. Pitää vain itsekin huomata käyttää ympäristöä hyväksi parhaalla mahdolisella tavalla.

Molempien osastojen henki oli todella positiivinen ja oppimiseen kannustava. Oli oikein ilo toimia opiskelijoiden kanssa. Tänään olin ensimmäistä kertaa osastoilla ja niinkuin opiskelijatkin, niin opettajakin tuntee olevansa aluksi oudossa paikassa ja ei tiedä mistä mitäkin löytyy. Myös se on totta, että varsinaisessa potilashoitotyössä ei ole mahdollisuutta toimia/ottaa niistä vastuuta muun muassa vakuutuskysymysten vuoksi. Silti vakaana tavoitteena on vieraila/toimia molemmilla osastoilla mahdollisimman paljon hankkeen aikana, myös itse oppimassa. Ja oikein mukavaa olisi yhdessä kehittää asioita.

Tällä viikolla tapaamme opiskelijoita sairaalojen osastoilla ja jatkamme taitopajaopetusta. Viime keskiviikkona toteutunut taitopaja oli oikein onnistunut ja pääsimme hyvään alkuun. Lisäksi tällä viikolla opiskeljat ovat vielä tiedonhaussa PBL-istuntoa ajatellen. Purku on noin viikon päästä. Kolleegat ovat kovasti olleet kiinnostuneita hankkeen etenemisestä ja PBL-istuntojen toteutumisesta käytännössä. Kävin puhumassa asiasta myös fysioterapiaopettajille. Yritän huomenna käväistä myös kirjoittamassa ajatuksia ja kokemuksia osastoilla ohjaamisen jälkeen.

Tänään meillä oli ensimmäinen heräte osastolla. Tilateesta jäi tosi positiivinen mielikuva. Koska tilanne oli kaikille uusi, niin aikaa kului siihen että kävimme vielä yhdessä läpi ongelmaperustaista oppimista ja rooleja työskentelyssä. Mutta kekustelu oli mielestäni hienoa. Kysyttiin paljon, pohdittiin asioita ja keskustelussa oli esillä vahva eettinen näkökulma. Vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen heräte, niin siinä mielestäni näkyi se, että oli sairaanhoitajaksi kasvun alkumetreillä olevia aidosti uusien asioiden äärellä olevia ja ikääntyvän hoitotyön asiantuntijoita. Ja yhdessä esitettiin kysymyksiä ja etsittiin niihin vastauksia. Monta aika upeaa kohtaa keskustelussa. Tästä on hyvä jatkaa.

Mukava tulla mukaan keskusteluun näin uudella tavalla. Jouduin kylläkin vielä kirjautumaan eveliinan tunnuksilla, kun omillani en ole vielä onnistunut pääsemään sisään. Jatkan kuitenkin ensi viikolla yrittämistä:)

Hanke on nyt käynnistynyt konkreettisesti, kun olette viettäneet viime viikolla ensimmäisen päivän harjoittelupaikalla. Tänään kuulen teidän tunnelmianne reilun puolen tunnin päästä. Ihan itseänikin jänittää tämänpäiväinen; on minullekin ensimmäinen kerta koko urani aikana istua herätteitä käytännön työntekijöiden kanssa yhteistyössä. Kun kaikki olemme avoimin mielin ja positiivisin odotuksin, niin hyvin menee toinen toistamme kantaen.

terveisin Raija

Huomenna on hankkeessa järjestettävä ensimmäinen heräteistunto. Tätä on kauan valmisteltu ja odotukset ovat kaikilla osapuolilla varmasti korkealla. Heratetyöskentely käytännön hoitotyössä tuntuu haasteelliselta, mutta erittäin mielenkiintoiselta. Opiskeljat ovat uuden edessä, heillä on ollut vain yksi harjoitusheräte koululla. Osaston henkilökunta on uuden edessä, heille on vasta kerrottu PBL- menetelmästä. Myös opettajat ovat uuden edessä, ongelmaperustaiden menetelmän käyttö yhdessä käytännön hoitotyön edustajien kanssa on uutta.

Kävin tänään keskustelua hankkeessa mukana olevan opettajaopiskeljan kanssa ja pohdimme muun muassa hankkeen tavoitteita ja tutkimuskysymysten muodostamista. Keväällä hankkeessa järjestettiin sairaanhoitajien koulutus, jonka yhteydessä hankkeeseen osallistuville sairaanhoitajille tehtiin kysely, jossa kysyttiin muun muassa hankkeeseen liittyvistä odotuksista. Nyt olemme saamassa sisällön analyysin valmiiksi ja marras/joulukuulla on tarkoitus kirjoittaa enemmän asiasta Lahden ammattikorkeakoulun julkaisussa. Tuohon julkaisuun on tarkoitus saada aikaiseksi artikkeli hankkeesta. Muutenkin on tarkoituksena blogi -kirjoittamisen lisäksi kirjoittaa hankkeessa jo hankkeen aikana. Eikä vain hankkeen päätteeksi. Jotenkin olen tässä viehättynyt hankkeen aikana tapahtuvaan moniääniseen kirjoittamiseen. Kunhan saadaan nuo muutkin äänet vielä kuuluville :)

Viime viikon keskiviikkona 12 uutta sairaanhoitajaopiskeljaa ilmoittautui mukaan hankkeeseen. Oli todella hienoa nähdä, että opiskelijat tulivat innolla mukaan työelämän ja kolutuksen yhteistyöhankkeeseen. Tapasimme opiskelijat vielä perjantaina 18.9. ja kävimme yhdessä läpi hankkeeseen liittyviä asioita. Tällä viikolla torstaina opiskelijat menevät jo tutustumaan osastoilleen ja varsinaiseen ensimmäiseen ohjattuun harjoittelupäivään. Tekisi niin mieli olla heidän mukanaan ensimmäisenä harjoittelupäivänä, että pääsisi näkemään ja kokemaan samoja asioita. Toivottavasti opiskelijatkin saavat perustettua blogit ja kirjoittavat hieman omia tunnelmiaan muille luettavaksi.

Syyskuu on hyvässä vauhdissa. Yli puoli vuotta on kulunut siitä, kun tätä hanketta alettiin valmistelemaan. Paljon on tapahtunut ja vielä enemmänon edessä. Tänään valmistelin opiskelijoille perehdytysmateriaalia hankkeeseen ja tutustun ja pohdin blogin käyttämistä hankkeessa. Ainakin nyt tuntuu, että tämä bloggaaminen sopii tähän hankkeeseen oikein hyvin. Toivottavasti muutkin innostuvat blogin käyttämistä opetuksessa, ainakin se tarjoaa monia mahdollisuuksia.
Eve